Karttasivulle

EKSPERIMENTA-
LISMIN LINJA


Adams
Aleatoriikka
Andriessen
Avantgarde
Cage
Cowell
Eksperimentalismi
Elektronimusiikki
Feldman
Futurismi
Glass
Hälyn estetiikka
Ives
Konkreettinen musiikki
Minimalismi
Modaalisuus
Notaatio
Partch
Polyrytmit
Populaarimusiikki-
taidemusiikki
Pärt
Reich
Sointiväri
Stockhausen
Tietokonemusiikki
Tonaalisuus
Varése
Äänimaisema

Karttasivulle

Haku

 
 

CHARLES IVES

(1874-1954 New England, Yhdysvallat)

Ivesin, "amerikkalaisen musiikin isän", musiikkia esitettiin hänen elinaikanaan hyvin vähän. Niinpä hän saattoi täyttää pöytälaatikkonsa villeillä musiikillisilla utopioilla. Toisaalta hänellä ei ollut muusikoiden kanssa kontaktia, jonka ansiosta hän olisi voinut kirjoittaa omalaatuisen musiikkinsa teknisesti käytännöllisemmin. Elantonsa Ives sai vakuutusalalta.

Ivesin sävellystuotannossa esiintyy "ennen aikojaan" useita 1900-luvun musiikin keskeisiä ilmiöitä ja tekniikoita, tärkeimpinä sitaatti ja kollaasi. Ivesin radikaalista ja kokeilevasta asenteesta ovat todisteena mm. seuraavat tyylipiirteet:

Rohkea soinnunkäyttö ja sävelvalinta romanttisen varhaistuotannon kromaattisista oikuista kypsän kauden paikoittaiseen atonaalisuuteen asti.

Sitaatit: sijoittamalla sävellyksiinsä runsaasti lainauksia niin eurooppalaisesta taidemusiikista (esim. Beethovenin 5. sinfonian alkutahdit Concorde-sonaatissa) kuin amerikkalaisesta kansanmusiikistakin Ives ennakoi postmodernia musiikkia.

Amerikkalaisen kansanomaisen hengellisen musiikin tai populaarimusiikin hyödyntäminen: yksinkertainen herätyslaulu saattaa olla osana muuta sävelkudosta tai saada omalaatuisen, modernin soinnutuksen.

Kollaasit: Tämä päällekkäinliimauksen tekniikka, juuri sitaatteihin yhdistyneenä, on puoli vuosikymmentä myöhemmän postmodernin musiikin tunnuksia. Ivesin tiheiden musiikkikasaumien taustalla on ohjelmallinen pyrkimys kuvata ääniympäristöjä, esimerkiksi pikkukaupunkia juhlapäivänä, kun useiden soittokuntien ilakointi sekoittuu yhteen.

Useiden musiikkien päällekkäisyys johtaa polyrytmiikkaan ja polytonaalisuuteen.

Aleatorisia piirteitä esiintyy joissakin Ivesin sävellyksissä. Esimerkiksi kaksi päällekkäistä tempoa teoksessa The Unanswered Question tuovat yhteissoittoon sattumanvaraisuutta.

Mikrointervallit: Ives on säveltänyt kappaleita kahdelle toisistaan neljäsosa-askeleen päähän viritetylle pianolle.

Teoksia

5 sinfoniaa (I 1898, II 1902, III 1911, IV 1916, Holidays-sinfonia 1913)
Central Park in the Dark (1906)
The Unanswered Question (1906)
Concord-sonaatti pianolle (1915)

jn

alkuun

  bn