Karttasivulle

EKSPERIMENTA-
LISMIN LINJA


Adams
Aleatoriikka
Andriessen
Avantgarde
Cage
Cowell
Eksperimentalismi
Elektronimusiikki
Feldman
Futurismi
Glass
Hälyn estetiikka
Ives
Konkreettinen musiikki
Minimalismi
Modaalisuus
Notaatio
Partch
Polyrytmit
Populaarimusiikki-
taidemusiikki
Pärt
Reich
Sointiväri
Stockhausen
Tietokonemusiikki
Tonaalisuus
Varése
Äänimaisema

Karttasivulle

Haku

 
 

HARRY PARTCH (1901-1974)

Harry Partch oli todellinen individualisti, kulkurina ja erakkona suorastaan yhteiskunnan ulkopuolinen. Hän oli koko länsimaisen taidemusiikkiperinteen ankara kriitikko. Hän kehitti aivan oman musiikkimaailmansa itse suunnittelemine viritysjärjestelmineen ja itse rakentamine soittimineen. Partchin instrumenteissa ovat kiehtovia paitsi sointi myös ulkonäkö ja nimet (esim. "Pilvikammiomaljat", "Sotasaaliit", "Timanttimarimba" ja "Marimba eroica").

Jakaessaan oktaavin 43 osaan ja hyödyntäessään luonnonpuhtaita intervalleja (myös duurimollijärjestelmässä esiintymättömät värähdyssuhteet 7 ja 11) Partch loi pohjan sille amerikkalaisen taidemusiikin elinvoimaiselle haaralle, joka perustuu vakiintuneesta poikkeaviin viritysjärjestelmiin ja mikrointervalleihin.

Partchin musiikin oudot sävelasteikot, eksoottiset sointivärit ja suggestiivisesti toistuvat rytmit tuovat mieleen monet ulkoeurooppalaiset musiikkikulttuurit. Partch pyrki näiden sekä antiikin Kreikan innoittamana liittämään tekstin, teatterin ja tanssin elimelliseksi kokonaisuudeksi (corporeal music).

jn

  bn