PHILIP GLASS

(1937, USA)

Glass on tunnetuin minimalistisen musiikin luojista sekä 1900-luvun loppupuolen tuotteliain ja menestynein oopperasäveltäjiä. Hänen tyylinsä mullisti tutustuminen intialaiseen musiikkiin 1960-luvun lopulla. Hän näki, että musiikin voisi strukturoida rytmin avulla.

Varhaisissa sävellyksissään Glass muunteli äärimmäisen pelkistettyjä toistokuvioita osamoduleita lisäämällä ja vähentämällä. Myöhempi Glassin musiikki perustuu harmonisesti helppotajuisiin, vikkelästi pulppuaviin, usein polyrytmisiin kudelmiin.

Glassin ensimmäinen ooppera oli Einstein on the Beach, avantgarde-teatterintekijä Robert Wilsonin kanssa yhteistyönä syntynyt mammutti, jossa hypnoottinen musiikki ja Einsteinin elämään löyhästi liittyvät näyttämökuvat rakentavat unimaisen kokonaisuuden. Teoksen musiikki on kirjoitettu Glassin omalle, sähkökosketinsoittimista ja puhaltimista koostuvalle yhtyeelle sekä kuorolle, joka laulaa vain numeroita ja solfège-tavuja.

Kaksi seuraavaa oopperaa, Satyagraha (1980) ja Akhnaten (1983) esitetään oopperasolistien ja orkesterin voimin, mutta nekin ovat ei-kertovia, keskushenkilöidensä (Satyagrahassa Gandhi) ympärille rakentuvia näyttämökuvien sarjoja.

Uudemmissa oopperoissa Glass on siirtynyt muinaiskielisistä tekstilähteistä englannin- ja ranskankielisiin vuorosanoihin ja jopa juonikertomuksiin (1980-luvulla mm. Edgar Allan Poen kertomukseen perustuva kamariooppera Usherin talon häviö ja kaksi science fiction -oopperaa Doris Lessingin librettoihin; 1990-luvulla mm. Jean Cocteau -trilogia).

Musiikin pintavaikutelma on dramatisoitunut ja romantisoitunut toisteisuuden silti säilyessä. Tästä vaiheesta alkaen Glass on säveltänyt myös sinfonioita ja konserttoja. Omalle ensemblelle kirjoitettu musiikki ja elokuvamusiikki (mm. Koyaanisqatsi, Mishima ja Kundun) ovat niinikään tärkeitä osa-alueita Glassin erittäin suuressa tuotannossa.

Kuuntele

Einstein on the Beach (1975-76)
Viulukonsertto (1987)

jn

alkuun