TEKSTUURIMUSIIKKI

Nimityksellä tekstuurimusiikki tarkoitetaan tässä niitä monia erilaisia sävellystyylejä, joita yhdistää musiikillisen päämielenkiinnon kohdistuminen melodioiden tai motiivien asemasta tekstuureihin, sointipintoihin tai kenttiin. Ne ovat 1950-luvun eurooppalaisen modernismin, sarjallisuuden, reaktioita tai seurausilmiöitä.

Johtopäätöksiä sarjallisuudesta

Sarjallinen musiikki oli epähierarkkista ja atomistista: yksittäinen sävel tai äänitapahtuma sai siinä itsenäisen merkityksen. Sävellyksen soivan asun tuottavia taustakonstruktioita oli vaikea tai mahdoton hahmottaa. Ne toimivat pikemminkin eräänlaisina automaattisina generaattoreina, jotka synnyttivät kompleksia äänikudosta. Sellaiset säveltäjät kuin György Ligeti (s. 1923) ja Iannis Xenakis (1922-2001) tekivät sen johtopäätöksen, että detaljirunsaus on alistettava tilastollisille tapahtumille. Ligetin mikropolyfoniassa ja Xenakisin stokastisessa musiikissa ei keskitytä jokaiseen yksityiskohtaan erikseen, vaan kuunnellaan niiden muodostamia massoja, pintoja ja nauhoja ja näiden liikkeitä.

Tällainen tekstuurimusiikki on sarjallisuuden reaktio, mutta toisaalta se on myös tämän seurausta siinä mielessä, että se perustuu kuulokokemukseen sarjallisesta musiikista. Ei kuunneltu mutkikkaan musiikin yksittäisiä elementtejä vaan juuri ääniryppäitä. Tältä pohjalta sarjalliset säveltäjät itsekin kehittivät sävelkieltään (Stockhausenin ryhmätekniikka ja Momentform).

Puolan modernistit

Puolalaiset säveltäjät tekivät 1960-luvulla musiikkia, jossa erilaisia sointiblokkeja on aseteltu peräkkäin ja jonka keskeinen sisältö on tekstuurin liikkeissä ja soinnissa. Tärkeimmät olivat Krzysztof Penderecki (1933) graafisesti nuotinnettuine klustereineen ja Witold Lutoslawski (1913-1994) aleatorisine kontrapunkteineen; muita olivat Kazimierz Serocki ja Wlodzimierz Kotonski.

Minimalismi

Myös minimalistisessa musiikissa päähuomio on useimmiten soivassa kudoksessa ja sen vähittäisissä muutoksissa. Tyypillisissä minimalistisissa teoksissa tekstuuri on rakennettu niukoista ja yksinkertaisista aineksista ja kussakin tekstuurissa - jos näitä ylipäätään on useita - viivytään kauan.

Kuuntele

György Ligeti: Atmosphères (1961)
Yannis Xenakis: Metastasis (1953-54)
Witold Lutowlawski: Jeux Venetiens (1961)
Krzysztof Penderecki: Threnody for the Victims of Hiroshima (1960)
Steve Reich: Music for 18 Musicians (1974)

Suomessa

Erik Bergman: Colori ed improvisazioni (1973)
Magnus Lindberg: Kinetics (1989)
Jukka Tiensuu: Mxpzkl (1977)
Tapio Nevanlinna: Spin (1989)
Osmo Lindeman
Kaija Saariaho

jn

alkuun