s.1979 Turku
Kun pohdin oman työskentelyni piirteitä ja lähtökohtia, tulen samalla pohtineeksi sitä, voiko taiteella vaikuttaa. Mitkä ovat ylipäätään taiteen tekemiseni päämäärät ja lähtökohdat, millainen kommunikaation ja ajattelun väline taide voi olla? Koen taiteellisen työskentelyn jonkinlaisena ongelmanratkaisuna ilman lopullisen ratkaisun saavuttamista. Paradoksaalisesti se, miltä itse teos näyttää, ei sinänsä aina ole olennaista tai edes tavoiteltavaa. Kiinnostavampaa on itse kysyminen, mitä se herättää minussa, ja erityisesti se, minkälaisen ajatus- tai tunneprosessin kysymysten esittäminen taiteen keinoin voi aikaansaada katsojassa. Tekeminen on sidoksissa yhteiskuntaan ja tarpeeseeni puhua ja ilmaista, kommentoida. Sanoa jotakin, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa. Työskentelyssäni on tutkimuksellisia piirteitä, ja ajattelenkin sitä kuin matkana johonkin sellaiseen, mikä minua on koskettanut tai jota en ymmärrä. Taiteeni saa voimansa omasta maailmastani, omista kokemuksista, ja tätä kautta toivon sen kohtaavan myös katsojansa.
Kaikkia meitä ihmisinä yhdistää juuri se, että olemme ihmisiä ja kamppailemme lopulta samojen hyvin yksinkertaisten peruskysymysten äärellä, jotka ovatkin sitten niitä vaikeimpia. Syntymä, kuolema ja se mitä jää näiden kahden väliin. Itseäni askarruttaa kuitenkin se, kuinka suhtautua erityisesti näihin kahteen ääripäähän, syntymään ja siihen, että uuden ihmisen syntyessä on kuolema jo läsnä.
Työskentelyäni voi pitää jonkinlaisena yrityksenä ymmärtää kaikkea sitä mitä tapahtuu itsessä, itsen ulkopuolella ja maailmassa. Arkisessa ympäristössä heräävät pienet ajatukset, pohdinnat, ihmetyksen aiheet ja havainnot luovat minussa tarpeen selvittää, järjestää ja hahmottaa joskus hyvin kaoottiselta, vaikealta ja käsittämättömältäkin tuntuvaa elämää ja ihmisyyttä.