maalaus
s. 1971, Turku
Maalauksen rauniot
Â
Aarniometsän avohakkuu, kärrypolku levennetään moottoritieksi, kerrostalo kutistuu punaiseksi tuvaksi ja mehukas omena rontiksi. Onni ja onnettomuus. Katselen ympärilleni ja haistelen ilmiöitä. Vastakohtaparit syntyvät oivalluksina arjen havainnoista.
Rakennan maalauksen mehiläisvahasta. Mitä kolmiulotteisempi sen realistisempi. Ihailen maalausta hetken ja pistän sitten säpäleiksi taltalla ja vasaralla. Maalauksen rauniot ja ehjä kuva valokuvana esitetään rinnakkain.
Minulla on hillitsemishäiriö. Kun ruokarahat pitää käyttää materiaaleihin, 10 litran ämpärit toimivat paletteina, maalaus tulee valmiiksi yhdellä roiskaisulla ja 25 senttiä on sopiva paksuus maalaukselle. Kohtuus on hyvä asia. Järkevyyttä en kannata.
Psst. Salaisuutena voin kertoa, että minulla ei ole hajuakaan mitä tämän maalaussarjan jälkeen tekisin. Nautin ja otan kaiken irti viimeisestä ja ainoasta ideasta.
