Basso muodostaa sävellyksen soinnillisen pohjan, mikä edellyttää useasti voiman käyttöä ja lujaa otetta. Käsivarren vakauttaminen lapa-ankkurin tuella sekä peukalon tyvilihasten hallinta ovat avuksi voimakkaan soinnin muodostamisessa. Soittaja voi saada lisäystä voimaan myös vartalon painon avulla: kallistamalla vartaloa tai nojaamalla vartaloa peukalon ja sormien varaan.

Sormenpäiden laajahko kosketuspinta on tarpeen paksuilla bassokielillä. Kosketuskohtaa ja otetta vaihtelemalla voidaan tuottaa melko laaja sävyskaala myös bassorekisterissä.

Soittaja voi vaihdella peukalon liikkeen suuntia tilanteen mukaan, ks. Peukalon otteet ja näppäilysuunnat, Peukalo bassokielillä.

• Katso myös Oktaavit Esimerkki 3: Vasemman käden oktaavikulku.

Esimerkki: Harri Wessman: Joukahaisen cantabile, tahdit 8-13

Musiikkikatkelman jylhä melodia-aihe soitetaan suuressa oktaavissa. Eri oktaavialoista näppäiltävät sointuklusterit täydentävät melodiaa.

• Esimerkissä kosketuksen vaihtelut ovat nopeita:
  • bassoaihe soitetaan tukevalla otteella liukunäppäilynä
  • nostonäppäilynä poimittavissa klustereissa ote saa olla napakka, ei kuitenkaan riuhtovan voimakas
• Uuteen otteeseen ehtii luontevasti siten, että ennakoi sen ajoissa.