Staccato on artikulaatiolaji, joka tuo kanteleen sointimaailmaan vaihtelua ja ilmeikkyyttä. Staccato voi olla hyvin lyhyt ja terävä tai hieman leveämpi ja pyöreähkö. Musiikin tyyli ja luonne määrittelevät staccaton luonteen.

Sekä sävelen aluke että sammuttamisen tapa ja ajoitus vaikuttavat staccaton karaktääriin. Teknistä haastavuutta staccatosoittoon tuo se, että sävelet on sammutettava nopeasti näppäyksen jälkeen.

Yhden staccatosävelen soittoa voidaan kuvailla liikesarjana: painallus (näppääminen) – ponnahdus (käden ja sormen kohoaminen) – pudotus (sävelen sammutus). Aktiivisia vaiheita tässä liikesarjassa ovat painallus ja ponnahdus. Kielten kimmoisuus vauhdittaa käden liikettä. Käden pudotus sammutukseen saa olla rento, samalla hallittu.

Käsivarren tulisi työskennellä aktiivisen ja joustavan lapa-ankkurin varassa, jotta käsivarsi, käsi ja sormet pysyisivät mahdollisimman vapaina. Lapa-ankkuriin voidaan staccatosoitossa mieltää eräänlainen vahva vieterijousi, jonka varassa käsivarsi liikkuu.

Rentous tulee jatkuvasti huomioida staccaton harjoittelussa ja soitossa, että käsivarren lihaksiin ei muodostuisi haitallista jännitystä. Nivelten tulee pysyä joustavina.

Lapa-ankkuriin kannattaa hakea ennen soiton aloittamista aktiivinen tuntuma esimerkiksi lapaluun tukilihaksia aktivoivien harjoitteiden avulla (ks. Lapa-ankkurin harjoitteita)