s. 1975 Helsinki
Valo on ensimmäinen muistikuvani
Maalatessani minut valtaa usein tunne jonkin merkityksellisen olemassaolosta. Maalaaminen on tila, jossa se jokin ilmentyy ja saa muodon. Siinä ovat läsnä fyysinen maailma, oma keho, sen liike ja mittasuhteet, konkreettinen kangas ja värit. Konkreettisen lisäksi on näkymätön, maalauspolku, sen tekeminen näkyväksi ja yllättävä tuntematon, jonka on annettava tapahtua ja jota on kuunneltava.
Tärkeintä on nähdä ja tunnistaa se, mikä on työssä oleellista. Tätä voi myös nimittää kauneudeksi. Keho on tässä tärkein instrumentti. Uskon, että voimme aistia kauneutta kehollamme tietoisen mielen ulkopuolella. Kauneus ei ole vain esteettistä mielihyvää ja kiiltävää pintaa, vaan se kertoo meidän syvimmästä ihmisyydestämme.
Maalaus on enemmän peili kuin ikkuna. Se on kaksisuuntainen kuin peili ja heijastaa kuvani, mutta sisältää myös jonkin toisen, joka on peilin takana.
Kuva: Mirka Kleemola