s. 1985 Helsinki
Opiskelut olivat tällä kertaa ohi ja aurinko paistoi. Tuija ja Teija hakeutuivat molemmat opiskelijaboksiensa hämärästä valoon ja kuinka ollakaan, molemmat havaitsivat, että heillä oli menneeltä talvelta paljon yhteisiä muistoja ja niinpä jutun alkuun päästiin kuin varkain.
”Minun on kerrottava sinulle eräs asia. Silloin kun olimme siellä metsässä – siinä mäen päällä aukiolla – sinun ja tohtorin väliin ilmestyi timanttisormuksen kokoinen hohtava valo. Se oli hyvin kirkas ja omituinen, ikään kuin laservalo, joka ei kuitenkaan ollut kiiltomato. En uskaltanut sanoa siinä hetkessä mitään, koska tiesin, että jokin oli liikkeellä…”
Myöhemmin illalla Tuija jatkoi hurjia tarinoitaan netistä ammentamansa tiedon ja valokuvien pohjalta. Hänen mukaansa suurin osa ihmiskunnasta tuhotaan ja Turun alueella on jo aloitettu salaperäiset kaasutuslennot, joiden tarkoituksena on estää ihmisiä näkemästä.
Oli ehkä oikea valinta tyttöjen oman mielenrauhan kannalta, että he päättivät nauttia yhdessäolosta iltanuotion äärellä. Iltaa ilostuttamaan tuli paikallinen harmonikkamestari, joka keskustelujen lomaan loihti monipuolisen sävelkirjon. Teen ja kahvin juonnin lisäksi he paistoivat räiskäleitä, makkaroita ja maissintähkiä.
