Anna Hyrkkänen

s. 1979 Tampere

Tunne, aine, tunnelma
Taide on etsimistä. Se mitä löytyy, ei välttämättä ole sitä mitä on etsinyt, sillä löydön oikeellisuuden voi perustella vain tuntemalla. Minulle taiteilijana tunne on tärkein työkaluni. Niin kauan kun löydän itsestäni lumoutumisen voiman, pystyn tekemään taidetta ja nauttimaan siitä.
Yksi teosteni merkittävämpiä lähtökohtia on tunnelman luominen. Tekemiseni lähtee usein siitä, että yritän tavoittaa ja visualisoida mielessäni jonkin tunnelman, josta haluan saada kiinni. Sysäyksen saattaa antaa jokin aiemmin kokemani, näkemäni tai lukemani, joka uudelleen mieleen tullessaan muotoutuukin joksikin aivan toiseksi saaden muotonsa siitä mitä olen parhaillaan tekemässä. Prosessi on vahvasti intuitiivinen ja ennen kaikkea se on saattanut olla käynnissä jo kauan aikaa.
Tilallisissa teoksissa on tärkeää eri elementtien välinen dynaamisuus. Rytmi ja esimerkiksi muotojen vastakohtaisuudet luovat teokseen kiinnostavaa dynamiikkaa ja toisaalta harmonian. Viime vuosina kiinnostuksen kohteenani on ollut aasialainen ja erityisesti japanilainen taide ja filosofia; zen-puutarhat ja vanhat tussimaalaukset. Olen yhdistellyt näistä otettuja kuva-aiheita erilaisiin nykytaiteen tekniikoihin ja ilmaisukeinoihin. Materiaalikokeilujen ja tunnelman etsimisen prosessissa olennaista minulle on ollut löytää vuoropuhelu materian ja aiheen välille. Materian vastapainona tyhjä tila kuitenkin viime kädessä määrittää teoksen onnistumisen.