Heta Tapio

s. 1966 Joutsa

Se, millaisen merkityksen asioille annamme, riippuu siitä, kuinka niitä tarkastelemme.
Kuinka voisimme ymmärtää toisiamme, riippumatta kulttuurisista taustoistamme tai lähtökohdista, jotka olemme syntymässämme saaneet. Todellisuuden hahmottaminen edellyttää myös ajan kokonaisvaltaista tarkastelua ja ymmärtämistä. Tulevaisuuden odotukset vaikuttavat tekemiimme ratkaisuihin, joihin sekä muistot että menneisyyden ainekset sekoittuvat. Olenkin viimeaikoina teoksissani käsitellyt muistia ja muistoja, elettyä elämää ja ihmisten erilaisuutta. Olen pohtinut hyväksyntää ja anteeksiantoa, siis ajan mukanaan tuomia elementtejä, ajan joka vääjäämättä muuttaa ja mielessäni myös johdattelee totuutta. Johdatteleeko aika totuutta lempeästi, vai onko “nahanluonti”  aika-ajoin terveen sielun merkki, vaiko vain keinotekoista harhaa.
Eläytymiskyky ei liene aikuisellekaan mahdotonta. Tutun maailman pirstoutuminen herättää vahvoja epäilyjä. Voiko maailmaa enää liimata kokoon. Lähi-idässä viettämäni kymmenen vuotta muokkasi erityisesti maailmankuvaani. Voiko ihminen ja maailma tulevaisuudessa muuttua, vai onko ajatteleminenkin sotaa?
Luomme uusia näyttämöitä uusille farsseille, komedioille, parodioille, tragedioille.
Valunsa luukuori kestää
                 - jos kestää
 

HetaTapio