Carolin Koss
1986, Magdeburg, Saka
tila-aika
KESYTTÄMÄTÖN
Luontoa ei voi kesyttää.
Villi, itseään säätelevä organismi.
Iskemme lapiomme maahan.
Hissaten lippumme. Tämä on meidän
maamme.
Kaataen puita, myrkyttäen vettä
Ja ilmaa, tappaen peuroja.
Jotta voisimme syödä, tehdä töitä ja nukkua,
Rauhassa.
Rakensimme koneita,
Tekemään vastaiskuja ja hallitsemaan.
Kehitymme kaiken aikaa,
Tappamisessa ja tuhoamisessa.
Ja sielujemme nuorentamisessa,
Virheiden estämisessä,
Teemme elämästä täydellistä,
Uneksien kuolemattomuudesta.
Mutta luontoa ei voi kesyttää,
Tai petkuttaa, mutta silti teemme niin.
Ja kun ruoho yhä kasvaa,
Me makaamme kuolleina ruhjotun puun
alla,
Jotkut meistä
Rauhassa.
Â