Sari Palosaari
1974, Kemi
kuvanveisto
Viime aikoina suosittu arkkitehtoninen rakenne, lasitettu parveke, on synnyttänyt kokonaan uudenlaista tilaa rakennuksen sisä- ja ulkotilan väliin. Se on puolijulkinen huone, jotakuinkin vapaa alue, jossa asukkaat voivat käyttää luovuutta muokatakseen tilan haluamakseen. Vaikka kyseessä on talon fasadi, säädökset tai arkkitehdin suunnitelmat eivät ulotu parvekelasin taakse. Tämän seurauksena kysymykset näkemisestä ja näkymisestä ovat nousseet käyttäjien konkreettisesti käsiteltäviksi – jättämättä ohikulkijoitakaan kylmäksi. Talojen fasadit lasitetuilla parvekkeilla ovat kuin arkkitehtoninen versio Facebookista – “facadebook”– paikka leikille näkyvyydellä.
Aloitan työskentelyn arkkitehtonisen rakenteen hajottamisesta ja rakennan konstruktion lasitetun parvekkeen mittasuhtei- siin perustuen. En työssäni keskity niinkään siihen, mitä ihmiset parvekkeillaan näyttävät vaan ennemminkin tarkastelen rakenteita, jotka mahdollistavat näkyvyydellä leikkimisen. Leikin osilla, jotka syntyvät hajottamisprosessin tuloksena. Osien uudelleen kokoaminen on tapa paljastaa rakenteet uudessa valossa.