Haidi Motola
1982, Haifa, Israel/Palestiina
tila-aika

Homemyrkytys. Mikään ei varoittanut minua etukäteen – olin erittäin onnellinen, kun pääsin Kuvataideakatemiaan opiskelemaan; kaikki vaikutti täydelliseltä ja mahdolliselta. En ikinä osannut arvata vaaraa, joka siellä piilee.

Työni on pitkän traumaattisen kokemuksen seuraus. Se sai alkunsa koulussa, työhuoneellani, jossa sairastuin homeiden ja myrkkyjen takia. Se oli pitkä prosessi – sairastuminen, ymmärtäminen, että olen yksin ilman apua, että en voi luottaa ihmi- siin ympärilläni; ja sitten pitkä paranemisjakso erämaassa, jossa vähitellen toivuin ja palasin omaan itseeni. Tärkeä osa tätä prosessia oli tapaaminen ja keskusteleminen muiden ihmisten kanssa, jotka olivat kokeneet saman. Opin vähitellen, miten suuri tämä homeongelma on Suomessa ja että sama välinpitämättömyys, vaientaminen ja peitteleminen toistuvat useassa paikassa.

Nyt haluan kertoa teille tämän tarinan sairaudesta, jota virallisesti ei ole olemassa, ihmisistä, jotka eivät saa hoitoa ja jäävät yksin taistelemaan sokeaa byrokratiaa vastaan. Työssäni tutkin terveen ja sairaan kehon rajaa, tieteen ja lääketieteen rajoja sekä niiden poliittisia ja yhteiskunnallisia aspekteja sekä dokumentaarisen elokuvan rajoja. Yritän luoda elokuvan, jonka olisin itse halunnut nähdä silloin kun sairastuin.