Hermanni Saarinen

s. 1979 Suomussalmi

Hyvä Näyttelyvieras,

Senior-iltavahtimestari Ju-sa hitsaa koulun ulko-oven kiinni. Tuhansia vuosia kuluu kunnes henkilö tulevaisuudesta murtaa sinetin. Vanhat kiroukset aktivoituvat. Ne asuvat kolmannessa kerroksessa, kuvanveistosalissa. Mikro hurisee. Kuuluu kolkkoa naurua yleisöstä. Muumioitunut juhlaväki heräilee ja hämmästys on suuri.

Jossain kohtaa tyyppien paikalle vaihdetaan möykkyjä ja ne asetellaan kivasti
lähelle koroketta. Musiikki muuttuu suhinaksi. Kaikki muuttuu… ääh.

Uusi taiteilijasukupolvi ja sen henkinen tila! Lopulta kovin vähän valinnanvaraa. Pelkkiä styroksihampaita ja rikottuja banaaneja. Tarpeelliset katkokset koristavat uskollisuutta traditiolle. Mille? Kevätnäytelmän puvustus noudattaa tarkasti vuoden 1982 ensimmäistä vuosikurssia. Ei mitään tyylikokeiluja. Vain mätäkeijut aiheuttavat levottomuutta.

Kevätjuhla huipentuu irtokäden heiluttaessa hyvästejään mätäkeijuille, uusboheemeille formalisteille, koukkupolvirelativisteille, puhevioille ja muille ruumiinvammoille. Kaikki laulavat ja tanssivat puuttuvan pingispöydän ympärillä. Paluuta vanhaan ei ole. Aika on armoton. Ruokala on täynnä vieraita. Tupakkapaikalle pystytetään muistomerkki. Kaikki alkaa uudestaan vain lievin variaatioin.

t. pikku herkku