CLAUDE DEBUSSY (1862-1918)

Vaikutteita

Debussyn tuotannon - musiikin "impressionismin" - keskeisiä tyylipiirteitä ovat ei-tonaalinen tai tonaalisuutta laajentanut harmonia ja melodiikka, sointivärin emansipaatio ja uusi muotokäsitys. Debussyn innoituksenlähteitä olivat Wagnerin harmoniset uudistukset (ainakin nuoruudessa); maalaustaide, ei vain impressionismi vaan myös les nabis -ryhmä ja art nouveau; symbolistinen runous, keskiajan musiikki ja itämainen kulttuuri. Debussy kuuli jaavalaista gamelania Pariisin maailmannäyttelyssä 1889, ja se teki häneen suuren vaikutuksen.

Sävelaines

Harmonian ja melodiikan tunnuksia ovat ennen kaikkea uudet sointumuodot, miedohkosti dissonoivat terssipilarit. Dissonansseja ei pureta; sointujen rinnakkaisliikkeet ovat tyypillisiä. Debussy käyttää myös pentatonista skaalaa ja kokosävelasteikkoa. Nämä ovat itämaista perua, kenties indonesialaisen slendro-asteikon tasavireisiä tulkintoja (slendrossa oktaavi jaetaan viiteen suurinpiirtein yhtä suureen osaan). Kromatiikkaa ja modaalista soinnutusta Debussy viljelee myös.

Sointivärin emansipaatio

Sointiväri kohosi aiempaa paljon itsenäisempään ilmaisulliseen ja rakenteelliseen asemaan Debussyn sävellyksissä. Puhaltimet tulivat jousten kanssa täysin tasaveroisiksi; jousten käyttötavat ovat hyvin monipuolisia (mm. runsaat divisi-jaksot, sordiinot jne.); vasket ymmärrettiin muina kuin pelkkinä huipennustorvina ja käyrätorvet liitettiin tasavertaisina puupuhaltimien joukkoon. Harpun ja metallisten lyömäsoitinten helähtely on olennainen osa soitinnuksen valo- ja värileikkejä. Debussy loi myös pianomusiikissaan uuden maailman helisevine arpeggioineen, kerroksellisine kudoksineen, resonansseineen ja kaikuineen.

Muoto

Muoto on Debussyllä epäsaksalainen: ei "kehitellä", vaan jaksot kertautuvat ikään kuin uudessa valossa nähtynä. Vaikutelma on runollisen unenomainen, improvisaatiomainen. "Sinfonisen" rakentelun tilalla on staattisuus, ailahtelevuus tai jopa katkelmallisuus (Jeux). Teemojen tilalla ovat lyhyet melodiakatkelmat.

Tekstuuri

Tekstuurit ovat usein kerroksellisia niin, että tausta/etuala- tai melodia/säestys-erottelu hämärtyy. Tämä saattaa olla osaksi indonesialaisen gamelan-musiikin perua.

Monissa Debussyn musiikin jaksoissa (samoin kuin suuressa osassa minimalistista musiikkia!) toteutuvat seuraavat gamelan-musiikin periaatteet:

1. Asteikon jokainen sävel voi soida yhtäaikaa jokaisen muun kanssa
2. Selkeää perussäveltä ei ole
3. Kudoksen eri yhtäaikaiset tapahtumat ovat keskenään samanarvoisia

Sävellyksiä

Jousikvartetto g-molli (1893)
Prélude à l’après-midi d’un faune (1892-94) orkesterille
Nocturnes (1899) orkesterille (viimeisessä osassa "Seireenit" myös ilman tekstiä laulava naiskuoro)
Pelleas et Melisande (1893-1902), ooppera
Debussyn ainoa ooppera perustuu Maeterlinckin symbolistiseen näytelmään, jonka aihe on syyllisyys. Se on runollinen, unenomainen, allegorinen ja epädramaattinen teos. Laulu on resitoivaa ja täydellisessä liitossa ranskankielen kanssa.
Jeux (1912) orkesterille
2 kirjaa pianopreludeja (1910-13), pianoetydit (1915)
Syrinx soolohuilulle (1913)
Sonaatit: vc+pno (1915), fl+vla+arpa (1915), vl+pno (1916-17)

jn

alkuun