ARVO PÄRT

(s. 1935), virolainen säveltäjä, asunut Berliinissä vuodesta 1981

Varhaistuotannossaan 1960-luvun alussa Pärt liikkui sarjallisuuden ja aleatoriikan alueilla, mutta hän sanoo löytäneensä oman tyylinsä vasta usean hiljaisen vuoden jälkeen 1970-luvulla. Tämä uusi sävelkieli on staattisen modaalista, ja sillä on vahvat yhteydet renessanssiajan polyfoniaan sekä gregoriaaniseen ja ortodoksiseen kirkkolauluun.

Teokset ovat usein pitkiä, meditaationomaisia, ja niillä on uskonnollinen sisältö. Esityskokoonpanoihin kuuluvat useimmiten ihmisääni, jouset ja urut; tunnusomaista on myös kellojen käyttö. Pärt rakentaa monet tämän ’tintinnabuli-tyylin’ (tintinnabuli = kelloinhelke) teoksensa keskiajan cantus firmus -tekniikkaa muistuttavalla tavalla päämelodian varaan, niin että muut äänet liikkuvat kolmisoinnun sävelillä.

Pärtin sukulaissieluja, ’mystisiä’ tai ’hengellisiä’ minimalisteja, ovat puolalainen Henryk Gorecki (1933) ja englantilainen John Tavener (1944), jotka Pärtin lailla ovat kääntyneet’ eurooppalaisesta avantgardesta sakraaliin yksinkertaisuuteen.

Kuuntele

Tabula rasa (1977)
Cantus in memoriam Benjamin Britten (1977)

jn

alkuun