Amerikkalainen minimalisti Steve Reich sanoi kerran: "1900-luvun musiikissa on kaksi tietä, Wagnerin ja Debussyn, ja minä kuljen Debussyn tietä". Tällä Reich tarkoitti ennen kaikkea harmoniaa. "Wagnerin tie" eli germaaninen linja johti täyskromaattiseen atonaalisuuteen, kun taas "Debussyn tie" eli gallialainen linja vei laajennettuun tonaalisuuteen, jossa sointujen sensuellius on itseisarvo.

Soivaan hetkeen tai pintaan uppoutuminen ja värien aistinautinnot ovat gallialaista ajattelua, kun taas kehittely, sinfoniset draamat ja syvyyspsykologinen Angst germaanista. Ne 1900-luvun säveltäjät, jotka tavoittelevat kauneutta välineinään sointiväri, harmonia ja tekstuuri, edustavat kansallisuudestaan riippumatta gallialaista henkeä.

jn