s.1980 Tampere
Kuudennen sukupuuttoaallon keskellä istun työhuoneellani kuluttamassa aikaa. Tunti tunnin perään noin kolme lajia tunnissa häviää, enkä saa oikein mitään tehtyä. Aloittamisen vaikeus. Hyräilen vain päässä jotain hermostunutta kertosäettä ja katselen auringonpimennystä YouTubesta. Oleminen kuin Kupla: ”maustamaton, lisäaineeton, gluteeniton, väriaineeton, sokeriton, energiapitoisuutta vähennetty 37 %”. Jo toinen suomalainen on ostanut avaruusmatkan. Ihmistarhan asukkaiden aktiviteetteja öinen lumisota ja mäenlasku. Päättynyt vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin, mutta tänä vuonna talvi on kylmä ja luminen. Puut muuttuivat valkoisiksi ja luvassa on lisää sankkaa lumisadetta. Kaupunki tarjoaa sorsilleen ruokaa, mutta mistä myyriä nälkää näkeville pöllöille? Kopioivatko simpanssit laboratorio-oloissa epäitsekkään käytöksen ihmisiltä? En osaa keskittyä. Etsin kuvia kuolemasta.
Pian alan töihin. Piirtäessäni saan supernäön ja näen kaikki yksityiskohdat. Nyt yritän ottaa tästä epävarmuudesta kaiken irti: mikä tahansa on vielä mahdollista.