Tiina Raitanen

s.1983 Viitasaari


(Rakennustyömaan roju, kirpputorien tavararöykkiöt, tienvarteen heitetty kasetti, asetelmamaalaukset, kankaat, roskat, lattialla lojuva sukka. Saan innoituksen teoksiini ympäröivästä arjesta.)

Työskentelyni on tilaan puuttumista, sen täyttämistä, liikehdintää rajapinnoilla. Kaksi- ja kolmiulotteinen liukuvat toisiinsa. Ominaista on kokonaisuuden muotoutuminen ja tarkentuminen prosessin kautta. Mieleen palautuu muistikuvia. Havaitut fragmentit rakentuvat uusiksi kokonaisuuksiksi kokeilun ja vääristymän kautta. Tämä on dialogia aiheen ja prosessin välillä. Toisinaan aihe pakenee tai muuttaa muotoa. Tapahtuu katkos tilassa kesken sen rakentumisen.

Maalaaminen on reagoimista vallitseviin olosuhteisiin. Prosessi yllättää aina uudelleen. Maalaamisen halu toimii katalyyttinä. Työskentely on addiktiivista, erityinen tapa olla ja toimia. Se pitää liikkeellä ja vie eteenpäin. 

Materiaalien tunnulla on hallitseva rooli työskentelyssäni. Maali muuttaa pintaa ja havaintoa. Haen jännittäviä sekä tylsiä rinnastuksia. Low- ja high-estetiikat kamppailevat rakentamassani kehässä. Suhtaudun muihinkin materiaaleihin ja medioihin maalausprosessin kautta ja kaltaisesti. Pyrin löytämään välineen kielen ja ottamaan sen osaksi työskentelyäni. Muoto, struktuuri, viiva, sävyt ja sommittelu syntyvät ekspressiivisyyden ja harkinnan symbioosissa.
 
Maalausinstallaationi vihjaa ja viittaa. Sen osat toimivat omina yksikköinä, seisovat omillaan, mutta suhteessa toisiinsa ne saavat lisää kerroksia ja kiinnostavia merkityksiä. Kokonaisuus on ehdotus, hyväksi todettu järjestys.