s.1966 Vaasa
Mustan Kabinetin Tarinoita osa IIITeos on matka lapsuuden metsän halki kohti rapistuvaa vaivaistaloa jonne jo lapsena luvatta mentiin. Pellonreunassa oleva talokompleksi, jonne 1900-luvun alussa oli sijoitettu lähitienoon vanhimmat ja heikoimmat, mielenvikaiset ja kaikista köyhimmät. Fattiggården oli nimi jolla paikkaa kutsuttiin.
Köyhäintalo. Pelätty ja hyljeksitty kummitustalo, syrjässä yhteiskunnasta ja kylän yhteisöstä. Kohtuullisen matkan päässä puukirkosta, jonka Engel on suunnitellut ja jonka ulkoseinälle on sijoitettu vaivaisukko josta lapset rautalangalla onkivat kolikoita. Ainakin minun lapsuudessani.
Vaivaistalosta löytyi kerran potilaan tekemä enkeliä esittävä vesivärimaalaus. Maalauksessa enkelin jalat ovat vähän miten sattuu, ja sen kädessä on keihäs ja pallo.
On katse joka hitaasti seuraa jälkiä elämästä joka joskus oli ollut läsnä. Aika tuntuu pysähtyneen vaikka luonto tekee tehtävänsä. Hitaasti. Se pyrkii sisään rikotusta ikkunoista ja ovista. Aivan kuten lapsetkin. Heidän jälkensä ovat luontoa villimmät. Uskallatko rikkoa ikkunan tai edes kahvikupin?
Vuodenajat vaihtuvat, tuuli käy läpi suuren talon. Perhoset lentävät sisään useimmiten löytämättä tietä ulos. Kuolevat vaivaistalon ikkunoiden väliin tai lattialle ja peittyvät talvella lumeen joka sataa sisään avoimista ikkunoista.
Sitten tulee sattuma. Entisen hullujenhuoneen kivijalan lähellä olevasta rakennuksesta löytyi jotain mitä en aiemmin ollut huomannut. Laatikoita, sähköjohtoja ja outoja pelejä. Lentokoneen siivet. Kirja perhosista ja maailmankartta. Kortteja lattialla josta katselee yksi ja sama mies.
Sattumalta sinne tuodut. Sattumalta sieltä löydetyt.
Kuollut taikuri herää henkiin roinan ja romun alta, pigmentin ja tomun seasta. Vaivaistalon saunan kammarista löytyy Valkoinen Sheikki Ben-Ali-Bey. Mustassa Kabinetissaan hän oli saanut henget puhumaan ja esineet katoamaan. Ja Herra Bar oli saanut joltain ihailijalta kirjekuoren jonka sisältö on kateissa.
Heti kotiin Helsinkiin palattuani televisiossa esitetään Ylen arkistohelmiä vuodelta 1974. Valkoinen Sheikki ja Huvivero. Sattumat johdattavat minua taian lailla eteenpäin.
Matkan suunta vaihtuu täysin ja johtaa tielle joka vasta on alkamassa. Enkä varmasti tiedä minne se vie.
