Eksperimentalismin linja

1900-luvun taiteessa on esiintynyt lukemattomia ääri-ilmiöitä ja ismejä, joissa on kumouksellisella tavalla irtauduttu perinteestä tai pyritty jopa luomaan kokonaan uudenlainen taiteenlaji (futurismi, dadaismi, äännerunous jne.).

Musiikissa on ollut omat ääri-ilmiönsä, "porvareita ärsyttämään" syntyneet tempauksensa (esim. fluxus), mutta myös vakavat, tavallisesta konserttielämästä etäällä olevat kokeilijansa ja äärimmäisyysajattelijansa (esim. Cage ja Partch). Erityisesti Yhdysvalloissa näillä individeillä on ollut suuri merkitys.

Eksperimentalismissa keskeistä on radikaali suhde eurooppalaisen taidemusiikin perinteeseen: joko pyritään suorastaan kapinoimaan sitä vastaan tai hylkäämään se, tai sitten ammennetaan muista perinteistä. Esimerkiksi alkuvaiheessaan minimalismi oli eksperimentaalinen suuntaus: sen ideat olivat radikaaleja ja tekniikat "keksittyjä", se hylkäsi eurooppalaisen ja amerikkalaisen modernismin perinnön ja suuntasi katseensa afrikkalaiseen ja balilaiseen musiikkiin.

jn